Miten ikääntyneet ADHD-piirteiset ihmiset pärjäävät oireidensa kanssa?


(Kuva: Media from Wix)


Yhä useammalla aikuisella on ADHD-diagnoosi. Työikäisten tarkkaavuusvaikeuksista alkaakin olla tutkittua tietoa. Sen sijaan iäkkäiden ADHD-piirteisten henkilöiden osalta tutkimustietoa on vielä sangen vähän, vaikka noin 3 %:lla yli 55-vuotiaista arvioidaan olevan ADHD. Luonnollisesti paljon suuremmalla joukolla näitä neuropsykiatrisia piirteitä on sen varran vähemmän, että diagnostiset kriteerit eivät täyty. Vaikka prosenttiluku kuulostaa pieneltä, ikääntyneet edustavat suuria ikäluokkia, joten määrällisesti näitä henkilöitä on paljon. ADHD:n tutkimisen heidän kohdallaan soisi lisääntyvän.


Thorellin, Holstin ja Sjöwallin tukholmalaisten ikäihmisten tutkimuksessa kartoitettiin ensimmäistä kertaa, miten ADHD-diagnosoitujen yli 60-vuotiaiden elämänlaatu poikkeaa samanikäisten terveiden verrokkien sekä nuorempien ADHD-diagnoosin saaneiden aikuisten elämänlaadusta. Toisena tutkimuskysymyksenä oli, ovatko ADHD-piirteiden ja toiminnanohjauksellisten vaikeuksien tasot yhteydessä elämänlaatuun. Toiminnanohjauksen vaikeudet ovat yleisiä ADHD:ssa, mutta kaikilla diagnoosin saaneilla niitä ei esiinny samassa määrin.


Elämänlaatua tutkittiin itsearviointikyselyllä, jossa oli neljä osa-aluetta: tuotteliaisuus elämässä, psyykkinen terveys, ihmissuhteet ja elämän näkymä. Elämänlaatukysely on laadittu nimenomaan ADHD-aikuisia varten, joten siinä painotetaan niitä elämän osa-alueita, joilla ADHD:n vaikutus voi olla merkittävä.



Tutkimuksen 42 henkilön kohderyhmä muodostui 60-75-vuotiaista tukholmalaisista, joilla oli aikuisiässä saatu ADHD-diagnoosi. Naisia ja miehiä oli suunnilleen yhtä paljon. Noin kolmasosalla oli masennus. Yli puolet oli käynyt lukion ja/tai tai korkeakoulun. Henkilöitä, joilla oli erittäin heikko tiedonkäsittelykyky, päihderiippuvuus tai vakavia liikunta- tai aistirajoitteita, ei otettu mukaan kohderyhmään. Verrokkiryhmässä oli 58 samanikäistä henkilöä, joilla ei ollut ADHD-diagnoosia. Heillä oli keskimäärin hieman korkeampi koulutustaso, eikä mielenterveyden ongelmia. Nuorempien ADHD-diagnoosin saaneiden aikuisten verrokkiryhmään kuului 53 henkilöä, joiden ikä vaihteli 18 ja 45 vuoden välillä. Heistä vajaalla 20 %:lla oli masennusta. Heillä koulutustaso oli merkittävästi alhaisempi. Vain noin 20 % oli käynyt lukion tai korkeakoulun.


Lukuisista toiminnanohjaustaidoista tutkimukseen valittiin työmuisti ja inhibitio, sillä niissä on tyypillisesti havaittu pulmia ADHD-diagnoosin saaneilla. Näitä toiminnanohjaustaitoja kartoitettiin neuropsykologisilla testeillä ja samaojen tutkijoiden laatimalla ADHD-henkilöille suunnatulla itsearviointikyselyllä.




Mitä tutkimuksessa saatiin selville?


Sukupuoli tai koulutustausta ei selittänyt eroja koetussa elämänlaadussa. Tutkimus vahvisti käsitystä, että ADHD:lla neuropsykiatrisena oirekuvana voi olla pitkäkestoinen vaikutus elämänlaatuun. Ikääntyneet, joilla oli ADHD-diagnoosi, erosivat tilastollisesti merkittävästi neurotyypillisistä samanikäisistä verrokkeista kaikilla mitatuilla elämänlaadun osa-alueilla (tuotteliaisuus, psyykkinen terveys, ihmissuhteet ja elämän näkymä).


Ikääntyneiden ja nuorempien ADHD-oireisten aikuisten välillä oli yksi tilastollisesti merkittävä ero elämänlaadun suhteen. Ikääntyneiden kokemus omasta psyykkisestä terveydestään oli parempi kuin nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä aikuisilla. Tutkimuksessa ei selvitetty, mistä tämä johtui: oliko ikääntyneiden ryhmässä paljon eläköityneitä, jotka kokivat vähemmän suorituspaineita, eivätkä enää olleet ”ruuhkavuosissa”? Tutkijat spekuloivat, että iän myötä oli myös ehkä opittu säätelemään omia tunteita paremmin.


Toiminnanohjauksen itsearviointikyselyllä todettiin olevan yhteys itse koettuun elämänlaatuun. Neuropsykologiset testit taas olivat niin etäällä päivittäisistä toiminnanohjausvaikeuksien aiheuttamista pulmista (esim. raha-asioiden hoitaminen), ettei niillä ollut selitysarvoa elämänlaadun suhteen. Mitä huonommaksi ikääntyneet arvioivat työmuistinsa, sitä heikompia pisteitä he saivat elämänlaatukyselyssä (tuotteliaisuudessa, ihmissuhteissa ja elämän näkymässä). Ainoastaan psyykkiseen terveyteen työmuisti ei ollut yhteydessä.




Käytännössä työmuistipulmat voivat siis vaikuttaa siihen, miten hyvin arki on hallussa. Osa työmuistia mittaavista kysymyksistä oli hyvin samantapaisia kuin elämänlaatumittarin kysymykset tuotteliaisuudesta. Elämässä voi ADHD-piirteisellä olla rinnakkain ja päällekkäin hyvin paljon asioita, mutta ne voivat jäädä kesken tai edetä hitaasti. Henkilön voi olla vaikea pitää kiinni rutiineista ja sitoumuksista. Läheinen voi joutua paikkaamaan ADHD-ihmisen unohduksia ja laiminlyöntejä. Työmuisti liittyy hyvin läheisesti tarkkaamattomuuteen. Kun asia ei pysy mielessä, ajatus harhautuu nopeasti. Toisaalta kyvyttömyys sulkea pois ympäristön ärsykkeitä tai omia kilpailevia ajatuksia ehkäisee keskittymistä mielessä pidettävään asiaan tai kuuntelemiseen.


Mitä suuremmiksi ikääntyneet ADHD-piirteiset arvioivat inhibitiopulmansa, sitä heikommiksi he arvioivat ihmissuhteensa. Yksinkertaistaen inhibitio tarkoittaa kykyä säädellä omaa toimintaa. Se perustuu osittain mm. siihen, miten hyvin pystyy kuvittelemaan mielessään seurauksia ja irrottautumaan meneillään olevasta puuhasta.



ADHD-piirteistä tutkimuksessa mitattiin tarkkaamattomuutta ja impulsiivisuutta/ylivilkkautta. Ikääntyneillä, jotka raportoivat voimakkaampia ADHD-piirteitä, oli alhaisemmat pisteet elämänlaatukyselyssä.


Eniten ADHD-piirteillä vaikutti olevan merkitystä ihmissuhteiden ja tuotteliaisuuden kannalta. Toisin sanoen vastaajat olivat huomanneet, että läheiset saattavat harmistua siihen, etteivät he tule kuunnelluiksi ja kohdatuiksi tarkkaavuuden herpaantuessa tai impulsiivisuus sai vastaajat käyttäytymään tahtomattaan loukkaavasti. Vaikeus ylläpitää tarkkaavuutta tai keskittyä vaativiin asioihin taas esti arjessa tärkeiden tehtävien hoitamista. Tarkkaamattomuus heijastui myös psyykkiseen terveyteen.


Pientä viitettä saatiin siitä, että impulsiivisuus lisäsi hieman tuotteliaisuutta. Monet ADHD-piirteiset henkilöt ovatkin raportoineet muissa tutkimuksissa, että pitävät eniten juuri tästä ADHD-piirteestä, jonka henkilöt itse liittävät usein luovuuteen ja innostuvuuteen.


Elämänlaatukysely oli laadittu alun perin juuri ADHD-aikuisten tyypillisiä arjen haasteita kuvaamaan, joten ei ole yllättävää, että tällä tavoin mitattu elämänlaatu oli yhteydessä tarkkaavuuden, ylivilkkauden/impulsiivisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksiin. Tutkimuksen anti oli, että tämä yhteys todettiin nyt myös yli 60-vuotiailla. Tutkijat arvioivat saaneensa viitteitä ikääntyneiden ryhmässä samasta ilmiöstä, joka jo tunnetaan ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten kohdalla: ADHD-oireistoon kuuluvat toiminnalliset haitat aiheuttavat noidankehän, kun henkilöt yrittävät ratkaista ongelmia keinoilla, jotka eivät pidemmän päälle toimi henkilön omaksi parhaaksi. ADHD:n taustalla olevat hermoston toiminnan poikkeavuudet altistavat käyttäytymistasolla välttelystrategiaan ja vitkutteluun tai nopean mielihyvän hakemiseen. Moni ADHD-aikuinen ei osaa arvoida voimavarojensa ja aikansa riittävyyttä, ja suunnittelun puuttuessa tehtävät kasautuvat. Näin ADHD johdattaa epäonnistumisten ja sosiaalisen vertailun kautta luomaan negatiivisia uskomuksia itsestään. Stressi, uupumus ja mielialapulmat ovat ainakin osittain seurausta tästä kierteestä.


Tätäkin tutkimusta tulkitessa tulee muistaa, että tulokset kertovat eroista ryhmätasolla, eivät yksilötasolla. Tutkimustulosten ei siis voi ennakoida pätevän jokaisen ADHD-diagnoosin saaneen ikääntyneen kohdalla, etenkin kun toiminnanohjauskyvyissä ei kaikilla ole merkittäviä puutteita. Lisäksi, vaikka tutkimuksessa löydettiin merkittävä yhteys ADHD:n ja ikääntyneiden elämänlaadun välillä, ADHD ei suinkaan yksinään selittänyt tutkittavien tyytyväisyyttä elämäänsä, vaan siihen vaikuttavat lukuisat muut tekijät. Elämänlaatukysely oli laadittu mittaamaan tyypillisiä ADHD:sta johtuvia pulmia aikuisiällä. On mahdollista, että jokin toinen kysely olisi tavoittanut paremmin sellaisia positiivisia elämänlaatua kuvaavia seikkoja, joita ADHD-ikääntyneillä on paljon (kuten laaja ihmissuhdeverkosto, harrastuksia ja intensiivisen mielenkiinnon kohteita).


(Kuva: Media from Wix)

16 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki