Mitä urheilijan psyykkiset taidot ovat?

Alta voit lukea esimerkkejä psyykkisistä taidoista, joita voidaan vahvistaa psyykkisen valmennuksen menetelmillä.

Osa urheilijoiden psyykkisistä taidoista on oikeastaan ominaisuuksia, joiden suhteen asetumme kuvitteelliselle janalle. Tällaiset ominaisuudet liitetään usein persoonallisuuseroihin. Esimerkiksi lasten harjoitusryhmästä erottuvat puheliaimmat ja rohkeimmat osallistujat, mutta kenties vielä heitäkin uteliaammat ja valppaammat lapset seuraavat hiljaa sivusta. Nykykäsityksen mukaan synnynnäinen temperamenttimme tai lapsuuden persoonallisuutemme ei sido meitä koko elämän ajan. Jokaisessa tilanteessa meillä on toki taipumus - mutta ei pakko - toimia tutulla tavalla. Liikuntaympäristö on yksi näitä toimintatapoja muovaava tekijä, mutta silloinkaan kenenkään ei tarvitse juuttua vain yhteen rooliin. Liikunta ja urheilu tarjoavat hienon mahdollisuuden kehittää omia psyykkisiä vahvuuksiaan.

Itsetuntemus

Itsensä havainnoiminen ja itsetuntemus ovat tärkeimpiä urheilijan ja tavoitteellisten ihmisten taitoja. Itsensä havainnoiminen on perusta muiden taitojen oppimiselle. Esimerkiksi on tärkeää oppia tunnistamaan, millä tavoin puhuu itselleen ennen suoritusta tai epäonnistumisen aikana. Psyykkinen valmennus sisältää aina tavoitteen lisätä itsetuntemusta.

Myönteinen itsepuhe

Paineet syntyvät loppujen lopuksi paljolti urheilijan omassa mielessä. Toki tavoitteellisen urheilijan täytyy vaatia itseltään tiettyjä asioita päivästä toiseen sekä kilpailutilanteissa, mutta puheen sävyyn ja itselle annettuun palautteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Oma sisäinen puhe on vahva motivoinnin, vireystilan ja tunteiden säätelyn, keskittymisen ja oppimisen väline. Sisäistä puhetta voi muokata sopimaan erilaisiin tilanteisiin.

Kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot

Kommunikaation merkitys korostuu joukkuelajeissa, mutta myös yksilölajeissa näillä taidoilla voi olla valtavan suuri merkitys esim. valmennussuhteessa. Teemme tulkintoja kaikesta siitä, mitä sanotaan, ja kenties vielä enemmän siitä, mitä ei ilmaista kielellisesti. Valmentaja voi esim. kuvitella antavansa rakentavaa ja positiivista palautetta riittävästi, mutta urheilijan kokemus voi olla toinen. Vuorovaikutus ryhmässä on keskeinen tekijä siinä, miten hyvin sen jäsenet toimivat yhdessä ja miten turvalliseksi he tuntevat olonsa. Hyvä vuorovaikutus ja kommunikaatio vapauttavat energiaa itse urheilemiseen, ja vaikeat asiat voidaan ottaa puheeksi ajallaan. Näitäkin asioita voi tietoisesti harjoitella.

Tavoitteiden asettelu

Tavoite antaa toiminnalle suunnan. Tavoite täytyy pitää aktiivisesti mielessä ja pilkkoa, jotta se ohjaisi keskittymään olennaiseen. Psyykkisessä valmennuksessa opetellaan, miten asetetaan tavoitteita tehokkaasti, millä tavoin toteutettuna tavoitteiden asettelu lisää itseluottamusta ja vähentää jännittyneisyyttä ja miten tavoitteet auttavat selviämään esteistä ja epäonnistumisista.

Itseluottamus

Itseluottamus on uskomus, jota voi muokata. Itseluottamus voi olla sidottu tiettyyn ympäristöön ja tilanteeseen. Itseluottamus, kuten muutkin uskomuksemme, vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten ryhdymme toimeen ja saamme itsestämme kaiken irti suorituksessa. Psyykkisessä valmennuksessa voidaan esimerkiksi luoda myönteisiä odotuksia, jolloin henkilö uskoo selviytyvänsä vaikeistakin tilanteista voimavarojensa turvin. Valmentajat, ohjaajat ja vanhemmat ovat avainasemassa lasten ja nuorten itseluottamuksen rakentamisessa. Valmentajien ja muiden aikuisten on tärkeää olla tietoisia siitä, miten he muodostavat käsityksensä urheilijan taidoista ja potentiaalista sekä juuri tälle urheilijalle sopivasta vaatimustasosta. Psyykkinen taitovalmennus tukee myös valmentajia työssään.

Mielikuvaharjoittelu

Lähes kaikki huippu-urheilijat hyödyntävät mielikuvia suoritukseen valmistautumisessa ja tavoitteiden pitämisessä kirkkaina. Mielikuvaharjoittelulla voidaan keskittää ajatukset suoritukseen tai käydä läpi vaativaa suoritusta niin, että harjoituskertoja saadaan enemmän kuin olisi fyysisesti mahdollista. Monissa lajeissa mielikuvaharjoittelulla on mahdollista kokeilla erilaisia strategioita vastustajan päihittämiseksi. Jotta mielikuvat toimisivat toivotulla tavalla, niitä täytyy pystyä hallitsemaan, ja niiden tarkoitus kannattaa miettiä tarkasti. Mielikuvaharjoittelussa tavoitettu tunnetila voidaan ankkuroida niin, että se on käytössä kriittisellä hetkellä. Psyykkisessä valmennuksessa opetellaan luomaan edellytykset mielikuvaharjoittelulle esim. rentoutumisen kautta sekä hyödyntämään mielikuvaharjoittelua monipuolisesti ja yksilöllisesti osana arkea.

Rentoutumisen taito

Rentoutusharjoitukset voivat toimia pohjana monien muiden psyykkisten taitojen harjoittelemiselle (esim. itsehavainnointi, myönteiset odotukset ja itsepuhe, itseluottamus, jännityksen säätely, pelkojen voittaminen, mielikuvaharjoittelu). Rentoutusharjoitusten on osoitettu auttavan myös palautumisessa ja kivun sietämisessä. Psyykkinen valmennus voi sisältää yksilöllisesti laaditun rentoutusharjoitusohjelman äänitteineen.

Vireystilan ja jännityksen säätely

Virittäytyminen suoritukseen on hyvä ja tarpeellinen asia, mutta paine onnistua tai epäonnistumisen pelko voivat saada vireystilan nousemaan liian korkealle. Tällöin lihasjännitys voi nousta suorituksen kannalta liikaa. Samalla havaintoprosessit valmistautuvat taistele tai pakene -tilanteeseen joustavan ja rennon suorituksen kustannuksella, ja mielen täyttävät huoliajatukset. Urheilija voi tämän autonomisen hermoston reagoinnin seurauksena jopa menettää hallinnan tunteensa, mutta sen nopea palauttaminen on mahdollista. Vireystilan sekä jännityksen ja muiden tunteiden (kuten turhautumisen) säätelyä voidaan harjoitella yhdessä niin, että työkalupakissa on aina rakentavia keinoja. Urheilupsykologi voi myös auttaa muokkaamaan paineita aiheuttavia ajatusmalleja sekä suhtautumaan omiin ajatuksiin ja tunteisiin hyväksyvämmin ja myötätuntoisemmin. Elämän kokonaiskuormituksen tarkastelu kuuluu osana prosessiin, sillä urheilu ei ole erillinen saareke, johon mikään muu osa-alue ei vaikuttaisi.

Pelkojen voittaminen

Hyvin voimakkaiden, pitkäkestoisten ja lamauttavien pelkojen ja traumojen käsittely on psykoterapeuttien osaamisaluetta. Lievempiä pelkoja voidaan käsitellä urheilupsykologin tai psyykkisen valmentajan vastaanotolla esim. kognitiivisen käyttäytymisterapian sekä kriisi- ja traumaterapian periaatteita soveltaen. Urheilussa on tavallista, että loukkaantuminen tai voimakkaat kipukokemukset aiheuttavat pelkoa harjoittelussa, mikä on luonnollinen kehon ja mielen suojautumisreaktio. Joskus pelko on niin syvällä kehokokemuksissa, että sitä on vaikea tavoittaa sanoilla. Silloin kehollisista menetelmistä voi olla apua.

Keskittyminen

Fokuksen pitäminen olennaisessa on yksi tärkeimpiä huippusuorituksen osatekijöitä. Tarkkaavuuden säätely on oikeastaan joukko monenlaisia osaprosesseja, kuten huomion nopea kohdentaminen liikkuvaan kohteeseen, kyky samaan aikaan pitää mielessä muiden pelaajien liikkumissuunnat ja sulkea pois epäolennaiset ärsykkeet. Vaatimukset keskittymiselle ovat erilaiset riippuen lajin luonteesta, kuten mahdollisuudesta kontrolloida ympäristötekijöitä (vrt. korkeushyppy ja jalkapallo). Myös sisäiset tekijät voivat haitata keskittymistä (kuten epäonnistumisen pelko tai kipu). Tyypillisiä keskittymistä haittaavia tekijöitä ovat kiinni jääminen tapahtuneeseen epäonnistumiseen, tulevaisuuteen suuntaavat huolet tai toiveet (mokaanko/voitanko), kehoaistimusten ja liikkeiden suorittamisen tarpeeton havainnointi sekä "jäätyminen". Väsyminen ja energiavaje heikentävät myös keskittymistä. Psyykkisessä valmennuksessa pureudutaan ongelmakohtiin ja etsitään niihin ratkaisuja harjoittelemalla esim. vihjesanojen käyttöä, rutiinien luomista ja tarkoituksenmukaista itsepuhetta.