Mitä hyötyä psyykkisestä valmennuksesta on?

Huipulla erot ovat pieniä. Urheilijat etsivät ratkaisevaa eroa muihin mm. ravitsemuksesta ja viimeistelyharjoituksista. Silti kisapäivänä kaikki voi olla kiinni oikeasta latautumisesta ja "hermoista".

Kun nuori luistelija arkailee opetella vaativaa liikettä, mistä on kyse? Mielestä vai fysiikasta?

Kun harjoituksissa heitoista onnistuu 85 %, ja ottelussa täytyisi saada osuus pysymään vähintään samana, kumpi on kriittinen tekijä tilannetekijöiden kääntämisessä eduksi, mieli vai keho?

Kun joukkueesta lähtee jäsen toisensa jälkeen, mikähän on syynä? Voiko se liittyä tekemisen tapaan ja vuorovaikutuksen laatuun ryhmässä?

Kuusi nuorta kestävyysurheilijaa valikoituu valmennusryhmään. Kymmenen vuoden päästä enää kolme heistä kilpailee, ja yhdestä tulee huippu-urheilija. Hän ei ollut 10 vuotta sitten se, jonka testitulokset olivat parhaita. Mikä teki hänestä voittajan?

Paraurheilija ylittää lukemattoman määrän esteitä rakkaudesta lajiin. Hänen vammansa ei ole ratkaiseva tekijä, vaan se, miten hän hyödyntää psyykkisiä ja sosiaalisia kykyjään tilanteessaan.

Päätät kaverisi kanssa juosta vuoden päästä puolimaratonin ja muokata ravitsemusta terveellisemmäksi. Molemmilla on innostava unelma. Miten käännätte ajatuksenne niin, että arkeen rakentuu tilaa juoksulenkeille räntäsateessakin?

Valmentajien mukaan lajista riippuen jopa 50-95 % lopputuloksesta määrittyy psykologisilla tekijöillä, kun kilpailijat ovat muuten samalla taitotasolla (1). Vaatii rohkeutta jättää tämä seikka huomiotta.

Teet päivittäin lukemattoman määrän pieniä valintoja, jotka voivat toimia tietoisten tavoitteittesi suuntaisesti tai niitä vastaan. Osa valintojesi syistä on tiedossasi, osaa et ole tullut koskaan ajatelleeksi. Psyykkisellä valmennuksella voidaan lisätä itsetuntemusta niin, että ymmärrät paremmin, miksi toimit niin kuin toimit. Tavoitteletko omaasi vai jonkun toisen unelmaa? Sitooko sinua jokin vanha käsitys itsestäsi, joka ei pidä enää paikkaansa (jos on koskaan pitänytkään)? Kun olet tietoisempi ajattelu- ja toimintamalleistasi, voit vaikuttaa niihin tarvittaessa.

Mieltä täytyy treenata, ihan niin kuin lihaksiakin. Monet urheilulajit vaativat teknisyydessään valtavan monen asian loksahtamista kohdalleen suorituksessa, vaikka eri osa-alueita harjoiteltaisiin erikseen. Kaikkien osa-alueiden kokoaminen sujuvaksi suoritukseksi ja optimaalisen vireystilan löytäminen tapahtuu hermojärjestelmässä. Voit vaikuttaa sen toimintaan mm. levon kautta, mutta myös esim. harjoittelemalla keskittymistä olennaiseen epäonnistumisen jälkeenkin.

Aivan kuten fyysisessä harjoittelussa, myös mielen taitojen harjoittelussa toiset oppivat nopeammin ja kuin huomaamatta, toiset taas hyötyvät ulkopuolisesta mallista ja sparrauksesta. Mielen taidoissakin jokaisella on oma kykyprofiilinsa, joka ei ole lukittu loppuelämän ajaksi.

Omia heikkouksiaan voi kompensoida vahvuuksillaan. Moni motivoituu eniten vahvuuksien treenaamisesta niin fyysisesti kuin psyykkisesti, sillä se palkitsee nopeammin ja käy luontevasti. Osa taas hakee nimenomaan haasteita ja haluaa mennä psyykkisessä harjoittelussa suoraan epämukavuusvyöhykkeelle. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Yhden malli ei välttämättä ole toiselle se paras.

Urheilupsykologi osaa tukea sinua psyykkisessä valmentautumisessa herättelemällä omia muutostoiveitasi ja käsityksiäsi sekä esittelemällä erilaisia tekniikoita. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa peilaten ja oivaltaen. Yksi ajatus voi avata monta lukkoa. Piintyneiden tapojen muuttaminen voi kuitenkin viedä aikaa, ja silloin tarvitaan usein kannustajaa, joka näkee kehityksen ja auttaa harjoittelemaan suunnitelmallisesti.

Psyykkinen valmennus mahdollistaa sen kapasiteetin, joka sinussa on jo valmiina. Muutoksen teet sinä itse.

Lähteet:

1) Weinberg & Gould (2015). Foundations of sport and exercise psychology. Human Kinetics.